Aihe on maailmanlaajuisesti oikea väittelyn aihe. Monet artikkelit kertovat, ettei itkemään jättäminen unikoulutusmielessä ole lapselle haitallista. Mutta edes tutkimustiedon valossa ei voida tehdä näin suoraviivaisia päätelmiä sen ollessa keskenään ristiriitaista.
Vauvat, erityisesti vastasyntyneet, tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa ja läheisyyttä. Heidän itkunsa voi olla merkki perustarpeiden, kuten ruoan, unen, mukavuuden tai vuorovaikutuksen, täyttämisen tarpeesta. Tällöin on suositeltavaa vastata nopeasti vauvan tarpeisiin ja tarjota lohtua.
On kuitenkin olennaista ymmärtää, että vauvojen tarpeet vaihtelevat, ja jokainen lapsi reagoi eri tavalla unikoulumenetelmiin. Jotkut vauvat voivat stressaantua ja tuntea olonsa hylätyiksi, kun taas toiset vauvat saattavat rauhoittua nopeasti. Mahdollisia menetelmiä valittaessa on tärkeää tuntea oman vauvan temperamentti ja yksilölliset tarpeet.
Joissain tilanteissa on suotavaa keskustella vauvan unenhuollosta lapsen kehitykseen erikoistuneen asiantuntijan kanssa, jotta voidaan ottaa huomioon vauvan yksilölliset tarpeet ja tehdä tietoinen päätös vauvan unenhuollosta. Haluankin kannustaa sinua tekemään tietoisen valinnan. Tuleeko paine lapsen unen muutoksiin ulkopuolelta vai onko se perheen tarve ja toive?
Usein lapsen yövieroitus tuntuu olevan asia, johon vaikuttaa sosiaalinen paine ja myös joskus neuvolan asiantuntijoiden ohjaus tähän ilman, että perhe on esittänyt asiasta toivettaan.
Haluan kannustaa vanhempia kuulostelemaan omia vaistojaan unenhuoltoakin koskevissa päätöksissä. Jos esimerkiksi äiti toimii vastoin omia vaistojaan, se voi aiheuttaa hämmennystä ja ristiriitaisia tunteita. Äidin vaistot ovat yleensä vahvoja ja ohjaavat häntä hoitamaan lastaan ja tekemään päätöksiä lapsen parhaaksi.
Jokainen vanhempi tekee kuitenkin itse päätöksensä lapsen unenhuollon suhteen, mutta tiivistettynä haluan sanoa, että
"on hyvä idea suukotella, sylitellä ja silitellä, vastata vauvan tarpeisiin ja olla jättämättä häntä itkemään yksin".
