“Mutta minä halusin tulla häirityksi”
Niin usein meille kerrotaan, kuinka jo vastasyntynyt tulisi opettaa alusta alkaen nukkumaan erillään meistä tai vähintään niin, että meitä tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Ladellaan sääntöjä, kuten älä puhu vauvalle öisin, älä katso vauvaa silmiin öisin, äläkä ainakaan heti vastaa vauvan itkuun. Teemme niin, koska meille meille kerrotaan, että niin tulee tehdä. Mutta tämä ei tarkoita, että oikeasti haluaisimme toimia näiden neuvojen mukaisesti. Helposti suljemme sisäisen vaistomme äänen ja toimimme ristiriidasta käsin. Henkilökohtaisesti en usko, että tällaisessa ristiriidassa eläminen tekee kenellekään hyvää.
Toki monet meistä toivovat sellaisia hyviä öitä. että jaksamme. Ja tällaisia öitä sinulla voi olla ilman yllämainittujakin ohjeita. Vanhemman toiveesta käsin unta lähdetään tarkastelemaan unenhuollollisin keinoin ja pyritään näkemään haastavien öiden juurisyyt. Keskeistä on kuitenkin, ettei vanhemman tarvitse elää näiden ristiriitaisten tunteiden kanssa (jonka vauvakin kyllä pystyy vaistoamaan), vaan saa tehdä uneen liittyvät päätökset omista vaistoistaan käsin.
“Mutta minä halusin tulla häirityksi” oli lause, johon törmäsin eräässä kirjassa. Monet meistä haluavat antaa runsasta hoivaa, mutta pelkäävät heittäytyä yölliseen hoivaan pelätessään sen aiheuttavan huonoja unitottumuksia.
Mutta hei vanhempi
sinä saat katsoa vauvaasi silmiin samalla, kun tyynnytät häntä uudelleen uneen. Tätä ei tarvitse mitenkään erityisesti vältellä. Paitsi ehkä joissain tilanteissa, joissa juuri nukahtamassa oleva lapsi villiintyy. Ymmärrät varmasti, milloin tämä on järkevää. Mutta voit päästää irti tästä säännöstä, ettei vauvan silmiin saisi katsoa yöllä.
saat vastata vauvasi itkuun heti. Sinun ei tarvitse odottaa. Vauvasi kutsuu itkullaan sinua. Vastaamalla vauvan viestiin ripeästi, voit vahvistaa hänen luottamusta siihen, että hänen luokseen tullaan, kun hän tarvitsee tukea. Vahvistat samalla hänen luottamustaan ympäröivään maailmaan. (Tunnistat kyllä itkun ja hätääntymisen muusta ääntelystä.) Lasta voi opettaa odottamaan myöhemminkin ja lapsuuden ns. omnipotenssi ei jää voimaan terveelle lapselle.
sinun ei tarvitse opettaa vauvalle mitään muuta kuin se, että vauvasi voi luottaa sinun hoivaasi. Ei tarvitse opettaa itsenäistä nukahtamista tai muuta sellaista, jotka eivät lopulta edes ratkaise moniakaan unihaasteita.